Puuhastelua

Niin on kohta elokuukin mennyt ja mennään kohti syksyä.Eilen suuntasimme päiväksi naapurin kanssa mökille, johan olikin mennyt pari viikkoa viime käynnistä.Ja tekemistähän riitti.Nurmikko oli pääsyt venähtämään aika pitkäksi ja kukkapenkit täytyi kunnostaa ja laitoin samalla syyslannoitteet maahan.Nyt ei oikeastaan tarvitse muuta kuin istuttaa kevään kukkasipulit, kunhan ne ilmestyvät kauppoihin.Koirat olivat tietysti innoissaan mökille pääsystä ja koska oli kaunis aurinkoinen päivä veti järvi heitä kovasti puoleensa.Naapuri pääsi nauttimaan koirien kanssa uimareissusta, sillä molemmat intoutuivat hänen kanssaan uimaan.Koko päivän jaksoivat isä ja tytär pihalla riekkua sillä seurauksella että Clintanin viikolla satuttama oikea takjalka alkoi hieman oireilla päivän päätteeksi.Nyt sitten otetaan viikolla iisisti ja yritetään saada jalka kuntoon.
Itsellä alkaa kunto hieman kohentua, tosin veriarvot on kyllä vielä tosi huonot,mutta taitaa mennä aikaa ennenkuin ne tulevat kuntoon. Viikko sitten oli rally-tokoryhmän kokous ja syksyllä meillä on harkat torstai iltaisin ihan tuossa lähihallissa.Kiva kun matkaa sinne ei ole kuin 10 min.Eipähän tarvitse Belankaan sitten hirveän kauan olla yksin kotona.Kiva kun päästään tass kunnolla aloittamaan rallyharkat, kesä on kyllä mennyt ihan muissa puuhissa.Syyskussa on sitten tiedossa koulutusta ja rally-tokokisat, joihin me ei kyllä vielä osallistuta, mutta itse siellä varmaan olen talkoolaisena.Ihan tässä jo innolla odottaa syksyn tapahtumia, vaikka ikäväähän tuo on kun kesä loppuu.

Tyrnissä valtavasti marjoja

Syyshortenssia Vanile Fraise

Syysleimut

Kesän lempipuuhaa.

Kultapallo

Eikö nyt kukaan voi heittää tätä palloa

Köynnösruusu John Cabot

Eilan kanssa uimassa.

Kruunuvuokkoja mökiltä.

Elokuu

Elokuu alkoikin hieman erikoisissa merkeissä. Perjantaina tunsin että taitaa olla flunssa tulossa, mutta läksimme kuitenkin lauantai-aamuna mökille, kun oli jo muutama viikko viime kerrasta.Kurkku tuntui tosi kipeältä mutta kuume ei kuitenkaan noussut.No yö meni aika huonosti nukkuen ja muutenkin olo tuntui jotenkin oudolta.Koirat tietysti tykkäsivät mökillä olon vapaudesta ja ottivat siitä kaiken irti.Ilmakin suosi meitä ja koirat rypivät vedessä monta kertaa päivässä.Sunnuntaina läksimme sitten Belan kanssa Kuopioon ja silloin alkoi tuntua että taitaa kuume nousta.Sairastamani Oslerin tautikin ilmoitteli itsestään ja niinpä jouduin lähtemään päivystykseen.Sieltä pääsin kuitenkin kotiin ja sovittiin lääkärin kanssa ,että tulen aamulla takaisin.Sillä välin siskonikin oli tullut Clintanin kanssa Kuopioon ja hyvä kun tuli sillä yhdeksän aikaan illalla jouduin takaisin sairaalaan ja jäinkin sitten muutamaksi päiväksi sinne tutkimuksiin.No koirat pääsivät takaisin mökille ja olikin outoa tulla sairaalasta kotiin kun vurrukat eivät olleetkaan ovella vastassa.Sainpahan näin toipua rauhassa muutaman päivän ja perjantaina koiratkin tulivat sitten kotiin.Nyt alkaa olo jo tuntua paremmalta ,katsotaan nyt miten tässä alkaa kuntoutua, torstaina kuitenkin takaisin töihin.Vurrukat ovat olleet hieman ihmeissään kun lenkit ovat jääneet hieman lyhyiksi, enkä ole muutenkaan oikein hirveästi jaksanut heidän kanssaan touhuta. No välillä täytyy ottaa hieman rauhallisemmin.

Valkoalpi

 

Syyssädekukka

Multilan hortenssia

Mökkireissu Juankoskelle

Maanantaina läksimme töiden jälkeen käymään Juankoskella naapurin mökillä.Ilma oli mukavan lämmin ja niinpä koirat ensi töikseen juoksivat järveen.Automatkalla tuli sen verran kuuma, että täytyi heti mennä virkistäytymään.Naapurin mökki sijaitsee aika jyrkällä rinteellä ja alas rantaan on laitettu puiset portaat.No niitä myöten koirat sitten juoksivat ylös ja alas ja välillä yritettiin tulla jyrkkää pystysuoraa kalliota myöten ylös, eivät ihan onnistuneet mutta aika vähästä se jäi kiinni. Meno oli taas aika hurjaa ja ei siinä mennytkään varmaan kuin puolisen tuntia kun huomasin että Clintan ei laita toista takajalkaa ollenkaan maahan.No eihän siinä auttanut kuin alkaa tutkimaan löytyisikö jalasta jotain, no ei löytynyt ja niinpä Clintan sai jäädä sisälle hieman lepäilemään.No onneksi jalka oli ihan kunnossa ja jonkin ajan päästä kävely oli jo ihan normaalia, eikä tuo jalka ole näköjään vaivannut koko viikolla.Selvisimme siis pelkällä säikähdyksellä.Onneksi meidän mökki ei sijaitse aivan noin jyrkällä rinteellä, sitähän saisi olla sydän kurkussa koko ajan kun nuo rymistelisivät rinnettä ylös ja alas ,vauhtia nimittäin riittää.