Kevät keikkuen tulevi

Huhtikuu alkaa olla lopuillaan ja viikonloppuna on jo vappu.Vappu on aina hieman surullista aikaa kun jo neljä vuotta sitten menetin ihanan koirani Kekun.Tyttö on mielessä monasti ,mutta varsinkin näin keväisin tulee Kekkua aina ikävä. Onneksi on nämä kaksi muuta tuomassa iloa elämään.

Rakas Kekku <3

 Bela tuli sitten pääsiäisen jälkeen takaisin kotiin ja pääsi heti seuraavana päivänä turkistaan, koska samalla viikolla oli tiedossa sterilaatio.Clintan jäikin tämän operaation takia siskoni luo Turkuun,niin että Bela pääsi rauhassa tervehtymään.Leikkaus meni hyvin ja nopeasti ja kymmenen päivän ajan Bela joutui kulkemaan ulkona remmissä ja muutenkin liikkumaan hieman varovaisemmin tikkien takia.No leikkausta seuraavana päivänä Bela taisi jo hypätä sohvalle kun en kerennyt kieltämään.Tikkien poiston jälkeen tyttö pääsi sitten juoksemaan vapaana ja hieman hirvitti se meno kun laskin tytön irti.Olisi nimittäin pitänyt vielä ottaa vähän iisimmin muutama viikko tikkien poiston jälkeen.Onneksi ei kuitenkaan ollut Clintan kotona ,sillä silloin on meno vielä riehakkaampaa.
Kallavesikin pääsi sitten jäävaipastaan ja Bela on jo käynyt kaksi kertaa uimassakin.Kyllä on vesi kylmää ja ilmakin on ollut aika viileä ,joten uimisen jälkeen olemmekin tulleet kipin kapin kotiin.Kevät ei ole hirveästi edennyt kylmien säiden takia, mutta krookukset, sinivuokot ja muutamat muut kevään kukkijat ovat ilahduttaneet väreillään.Olemme Belan kanssa kierrelleet aitiotalojen pihoja ,minä lähinnä kasveja etsien ja Bela ilmeisesti muiden eläinten jälkiä nuuskien.
Vappuna olemme menosa mökille,jonne Clintaninkin tulee.Odotettavissa on siis menoa ja meininkiä kun isä ja tytär taas tapaavat toisensa.Viikko sitten kävimme pikaisesti mökillä ja siellä odottaakin taas työmaa.Ajattelin vappuna laittaa kukkapenkit kuntoon jos vaan sää sallii.

"Jos minä oikein tuijotan niin kyllä varmaan mammakin tuon pallon huomaa".