Vuosi vaihtuu

Niin alkaa vuosi 2012 olla lopuillaan.Nopeasti on tämäkin vuosi vierähtänyt ja isoin tämän vuoden tapahtuma on ollut oma valmistuminen puutarhuriksi.Nyt alkaa jo sormia syyhyttää, pitäisi päästä jo multaa möyrimään ja uusia kasveja istuttamaan.No vielä pitää ainakin neljä kuukautta odotella. Joulun pakkaset on ohi ja ulkona sataa vetistä lunta ja mittari on nollassa.Vurrukat saavat mennä aikaisin lenkille, ennen kuin paukutus alkaa. Saa nähdä mitä Bela tänä vuonna paukuista tykkää.Viime uusi vuosi oltiin Turussa, eikä Bela kiinnittänyt paukkuihin mitään huomiota.
Uusi vuosi alkaa sitten koirilla harrastuspainotteisesti. Molemmat saavat aivan uudenlaisen harrastuksen.Siitä sitten ensi vuonna enemmän.
Rauhallista vuoden vaihdetta ja Onnea Uudelle Vuodelle 2013!

Mitähän iskä kaivaa?

Räyh, räyh, räyh...

Kuules tyttö...

Nyt tuli lähtö.

Mulle riitti.

Iskä älä jätä.

Lepotauko

Lappeenrannan joulu

Joulu Lappeenrannassa meni oikein rattoisasti. Vaikka asuimme aivan keskustassa , sieltä löytyi läheltä mukavia lenkkeilypaikkoja. Pakkasta oli kuitenkin sen verran ettei mitään pitkän ,pitkiä lenkkejä tullut tehtyä.Välillä koirat saivat peuhata myös lumihangessa ja etsiä palloa.
Joulupukki oli käynyt tuomassa lahjat jo etukäteen, joten häntä emme nyt sitten tavanneet.Clintan ja Belakin saivat muutaman lahjan, olivat siis olleet kilttejä koiria.Minä sain lahjaksi aivan ihanat huopaperrot, enkeli-Kekun, Clintanin ja Belan.
 Vaikka asuimme kerrostalossa saimme käydä joulusaunassa jossa oli puulämmitteinen kiuas.Kylläpä oli makoisat löylyt.
Eilen tulimme sitten kotiin ja kyllä oli junissa porukkaa.Taisi olla viimeinen kerta kun lähden koirien kanssa jouluna matkustamaan junilla.Eihän siellä ollut oikein koirille paikkoja vaan joutuivat istumaan ahtaasti ihmisten jaloissa.No tulipahan koettua tälläinenkin junamatka.Kiva on taas olla kotona.(kuvat Hanna P.)

Rauhaisaa Joulua!

Toivotamme kaikille lukijoillemme Rauhallista Joulua. Me suuntaamme kuonomme kohti Lappeenrantaa.

Pakkasta

Tänä aamuna ulkona oli jo -16 pakkasta ja nyt iltaa kohden pakkanen vaan nousee.Aamulenkillä menimme tuonne rantaan ja koirat saivat vähän aikaa juosta vapaana. Ulkona alkaa jo olla sen verran kylmä ettei mitään kovin pitkiä lenkkejä voi enää tehdä.Koirat varmaan tarkenisivat pidemmänkin aikaa olla ulkona, mutta narunjatke halajaa aika nopsasti sisälle lämpimään. Kävin hakemassa vinttikomerosta koirille tossut jos aamulla mittari näyttää yli -20 ,täytyy koirille laittaa tossut jalkaan. Ovathan nuo jo ennustaneet jopa -30 pakkasia, silloin ei kyllä kauaa ulkona tarkene.Onneksi olen joskus saanut huopatossut itselleni, niin niillä tarkenee kyllä kovimmassakin pakkasessa.Saa nähdä onkin joulunakin näin kylmää. Harmittaa vaan nämä kovat pakkaset kun ulkona olo jää niin lyhyeksi. Nyt olisi niin kiva ulkoilla kun ulkona on lunta ja metsässä olisi koirien kanssa kiva lenkkeillä.

Aurinko nousee

Jouluista poseerausta

Hanna ja Clintsu

Hierontaa ja metsälenkkiä

Clintan kävi tiistaina toisen kerran hierottavana. Kaikki sujui tosi mallikkaasti. Pirjo kutsui pojan luokseen ja Clintan kipitti Pirjon luo patjalle ja kävi pitkäkseen.Siinä ei houkutteluja tarvinnut.Clintanille taisi olla viime kerrasta paikat vielä hellinä sillä poika oli hieman rauhaton hieronnan aikana.Lopuksi Clintan jäi istumaan Pirjon viereen, koska rapsutukset oli saamatta. Seuraavan kerran Clintan menee hierottavaksi tammikuussa. Koska hierontaa seuraavana päivänä ei saa vielä hirveästi riehua ,menimme metsään vasta torstaina.No meno oli entisenlaista. Metsässä on nyt niin valkoista ja kaunista, kun maassa on lunta. Ihan jouluinen meininki.

Bela ja Nero metsässä

Nero tuli pitkästä aikaa moikkaamaan meitä ja Bela pääsi veljen kanssa lähimetsään juoksemaan. Nerolla oli matkan varrella paljon uutta haisteltavaa ,kun taas Bela hyökkäili vähän väliä veljeään kohti.Vaikka sisarukset eivät ole aikoihin nähneet toisiaan yhteinen sävel löytyi heti. Metsässä päästimme koirat vapaaksi ja sitten alkoikin melkoinen takaa-ajo. Bela juoksi edellä ja Nero perässä. Lumisessa metsässä oli varmaan mukavaa juosta sillä takaa-ajo jatkui ja jatkui. Neroa taisi välillä harmittaa kun ei saanut Belaa kiinni, joten poika hieman haukahteli takaa-ajaessaan. Kun suurimmat höyryt oli päästelty meno hieman rauhottui ja välillä maattiin lumihangessa. Nerokin pääsi vaihteeksi  juoksemaan Bela perässään ja koirat menivätkin aika kauaksi meistä ,joten takaisinhan ne oli kutsuttava. Mukava oli katsella sisarusten menoa metsässä. Koska lunta on kuitenkin jo ihan jonkin verran, metsästä palasi kaksi lumista koirulia. Bela täytyi ihan suihkuttaa ,että sain kaikki lumipaakut pois.
Nero on kooltaan Belaa kookkaampi, pidempi selkäinen ja hieman korkeampi. Kasvoiltaan he kyllä ovat samannäköiset , molemmilla samanlaiset mustat merkit.Jos Belalla ei olisi ollut heijastinhuivia kaulassa, ei metsässä olis välttämättä tiennyt kumpi on kumpi.
Cintan pääsi sitten taas viettämään "laatuaikaa" minun kanssa ja poika taisi ottaakin siitä kaiken irti.On varmaan Clintanistakin mukavaa kun saa kaiken huomion itselleen ,eikä tyttö ole mukana riekkumassa.

Nero

Bela

Sisarukset

Nero-veli

Clintan hierojalla

Maanantaina Clintan pääsi vihdoin ja viimein elämänsä ensimmäistä kertaa hierojalle. Menimme Ponderan Pirjon hierottavaksi. Hieman jännitin kuinka Clintan asettuu kyljelleen hierottavaksi vento vieraalle ihmiselle, mutta hienosti meni. Pirjo vaan pyöräytti Clintanin kyljelleen ja siihen poika jäi makaamaan.Pää kyllä nousi aluksi useamman kerran maasta ja Clintan välillä vilkaisi Pirjoa, että mitähän sinä nyt minulle teet. Välillä Clintan jo piti silmiään kiinni ,josta voisi päätellä että hieronta tuntui hyvälle. Etuselän oikealla puolella ja takaselän molemmin puolin pojalla on jumeja ja niitä käsiteltäessä Clintan aina nosti päänsä maasta, taisi hieman tuntua inhottavalta kun niitä kohtia käsiteltiin. Näin ollen ensi tiistaina menemme uudestaan Pirjon luokse, että saadaan selän jumistukset pois.Olin tosi tyytyväinen että hieronta sujui näin hyvin, eikä Clintan yhtään arastellut joutua vieraan ihmisen käsiteltäväksi. Näin nuo koiruudet aina pääsevät yllättämänn käytöksellään.

Clintan rentoutuu hieronnan jälkeen

Eilen kun olimme Hannan kanssa lähdössä kaupungille ja odotimme bussia, huomasin läheisessä pihlajassa itselleni outoja lintuja.Kotiin tultua täytyi oikein kirjasta katsoa mistä linnusta oli kyse ja lajiksi osoittautui taviokuurna. No en ole aikaisemmin sellaisesta lajista kuullutkaan. Aina oppii jotain uutta, bussipysäkillä seistenkin :).

Taviokuurna

Mätsäriä ja metsälenkkiä

Eilen olin Guapon ja Millan ja porukoiden kanssa Musti ja Mirri areenalla mätsärissä.Paljon oli taas koiria saapunut näyttelyä harjoittelemaan.Milla perrotyttö oli nyt ensimmäistä kertaa näissä karkeloissa ja tyttöä kyllä aluksi kovastikin jännitti.Kun tuli aika mennä kehään toisen koiran kanssa Milla suoriutui ensimmäisestä kehäkäynnistä todella mallikkaasti. Seisoi ensikertalaiseksi hienosti ja antoi tuomarin tutkia ilman mutinoita. Milla sai valkoisen nauhan ja pääsi vielä kokeilemaan kehässä juoksemista isommassa porukassa.Hieno tyttö.
Guapolta kehässä oleminen menee jo rutiinilla ja poika seisoi ja käyttäytyi kaikin puolin hienosti ,kuten aina. No tämä ei kuitenkaan tuomaria miellyttänyt ja Guapo sai vihreän nauhan.Vihreiden kehässä Guapo oli kuitenkin kolmas ja sai pystin ja mutta koiratavaraa palkinnoksi.Siinä se päivä sitten melkein menikin.Noissa näyttelyhommissa aika menee nopeasti.
Tänään vein koirat metsään juoksemaan.Clintanilla on huomenna hieroja ja sen jälkeen ei sitten saa paljon metsässä jos muutenkaan juoksennella. Siellä sitä mentiin taas risukko ryskyen ja voi sitä roskan määrää jonka jouduin koirista poimimaan pois kotiin tultuamme.