Jäljellä

Vaikka aamulla hieman satoikin , menin tekemään koirille jäljet.Olin tehnyt kyseiseen paikkaan joitakin vuosia aikaisemiin jälkiä, mutta nyt oli maisema tyystin muuttunut.Mietin ensin teenkö sinne jälkiä ollenkaan, sillä metsikkö oli kasvanut täyteen 1,5-2m pusikkoa ja siellä kulkeminen saati sitten jäljen tekeminen näytti vaikealta.Kun nyt vihdoin ja viimein olin saanut itseni liikkeelle ,niin ajattelin kuitenkin jäljen tehdä edes Clintanille.Belalle maasto ensimmäiseksi jäljeksi olisi ollut liian vaativa.Siellä sitten rymysin pusikossa ja yritin saada edes jonkinlaisen jäljen aikaiseksi makuineen.
Päivälle menin sitten Clintanin kanssa jäljelle.Tarkastelin ensin itse jäljen alkua ja päästin vasta sitten Clintanin sitä haistelemaan.Clintan haistelikin innoissaan jäljen alkua ja lähti sitten matkaan.Poika lähti taas vauhdikaasti matkaan ja minulla oli hieman vaikeuksia seurata kun liina välillä sotkeutui pusikkoon ,enkä oikein itse tiennyt mistä kohtaa olisi parasta seurata.Alku oli ehkä kesän ensimmäiksi jäljeksi hieman vaikea, koska maaston vaikeuden vuoksi jouduin siihen tekemään kaaroksen.Siinä kohtaa Clintan lähti väärään suuntaan ja jouduin kutsumaan sen takaisin.Ilmavainulla poika sitten löysi jäljen uudelleen ja loppu menikin hyvin,ainoastaan makuu jäi Clintanilta huomaamatta.Se ei makuun kohdalla sen kummemmin pysähtynyt, mutta jatkoi matkaa hyvin kaadolle asti.Ihan hienosti ja innokkaasti Clintan työtä teki vaikka maasto olikin kyllä yhtä pusikkoa ja vaikea kulkuinen muutenkin ja itikoita oli taas minulla korvat ja silmät täynnä.
No jos tästä jäljestä ei muuta opittu niin ainakin se, etten enää ikinä meni jälkeä tekemään vastaavanlaiseen pusikkoon.Jos pusikko ei olisi Clintanin kulkiesssa edelläni heilunut, en olis edes tiennyt missä koira menee.

Kuva viime kesältä