Aurinko

Aamulla paistoi aurinko pitkästä, pitkästä aikaa. Olipa mukava suunnata aamulenkillä jäälle.Pakkastakin oli sen verran että jään päällä oleva vesi oli jäätynyt, joten pääsimme kuivin tassuin ja tossuin kotiin. Kun olimme tulossa kotiin päin, polulla meitä tuli vastaan pilkkijä ,joka oli menossa kalalle. Siitäkös koirat riehaantuivat (olivat vielä vapaana) ja aloittivat valtavan räkyttämisen.Menin polulla miehen ohi ja odotin että koirat seuraavat.Mitä vielä ,sinne painuivat takaisin jäälle miehen mukana kauhean haukunnan kanssa. Mahtoi mies miettiä ,että mitähän nämä riekkujat oikein ovat. Odotin koko ajan että kohta ne varmaan hoksaa ,ettei minua näy mailla halmeilla, mutta näin kauempaa polulla, että koirat menevät vaan miehen perässä. Ei siinä auttanut kun lähteä mokomia hakemaan jäältä pois.En tosiaan tiedä miten pitkälle ne olisivat miestä seuranneet.Clintanin haukunnan laadusta ymmärsin, että se yritti saada miestä heittämään itselleen lumipalloa tai jotain. Bela taas vaan seurasi isäänsä ja haukkui mukana. No ei minun ihan jäälle asti tarvinnut mennä, yksi vihellys pilliin ja Clintan kääntyi salamana kohti rantaa, Bela tietysti seurasi mukana. Kyllä saivat koirat läksytyksen kun tulivat luokse. No eihän ne sanallisesta läksytyksestä mitään ymmärrä, ehkä äänensävystä tiesivät ,että nyt taidettiin tehdä jotain mikä olisi saanut jäädä tekemättä.