Belan saalis

Lenkkimme suuntautui eilen aamulla jäälle, kuinkas muuten. Clintan  hyppi ympärilläni ja odotti että taskustani löytyisi jotain heitettävää.No ei löytynyt. Bela meni omia reittejään ja kun se tuli takaisin luoksemme huomasin että tyttö oli löytänyt jostain kepin.Kun katsoin tarkemmin keppiä tytön suussa, huomasin että se olikin jäniksen käpälä. Sehän oli Belasta mitä suurin aarre ja tiesin että se ei hevillä siitä luovu.Tyttö juoksi sitten jäällä käpälä suussaan ja minä yritin miettiä miten saisin sen siltä pois.Käpälä oli Belan mielestä tietysti niin hyvä, että sitä piti ruveta syömään.Silloin tuli minulle kiire ja karjaisin aika kovaan ääneen jätä. Ensimmäinen kerta kaikui kuuroille korville, mutta sitten toisella kerralla tyttö irrotti otteensa herkustaan.Tytön kanssa saa kyllä olla tarkkana sillä se pistää suuhunsa melkein mitä vaan. Tänään jäällä ulkoilessamme Bela oli taas pää lumihangessa ja tiesin heti että nyt siellä on Belan mielestä jotain herkkua. Ja mikäs sieltä löytyikään, särki. No sen tyttö luovutti suosiolla, ei tainnut olla niin hyvää syötävää kuin jäniksen käpälä. Clintan ei taas perustanut mitään moisista herkuista vaan yritti saada minua lumipallojen heittoon. Ei onnistunut. Saa nähdä millaisen saaliin tyttö ensi kerralla löytää.

Belan saalis