Sunnuntaina menimme koirien kanssa taas tuohon lähimetsään. Hanna lähti mukaan, sillä halusin kokeilla miten koirat osaavat etsiä ihmistä metsästä. Hanna meni ensin piiloon, niin että koirat näkivät mihin suuntaan hän meni. Ensin pääsi Clintan koettamaan. Sinne poika hävisi Hannan perään, en tiedä ottiko jälkeä vai menikö vain perässä, vauhti oli ainakin kova. Kerran näin pojan kiertelevän metsikössä ja hän olikin muutaman kerran mennyt ihan Hannan piilopaikan vierestä kunnes oli sitten huomannut piilon.Bela oli koko ajan malttamattomana odottanut omaa vuoroaan.Nyt tehtiinkin niin että minä menin piiloon. Menin aika lailla samoja jälkiä kuin Hanna ja se taisikin hieman sekoittaa Belaa. Kovalla vauhdilla tyttö tuli perässäni ja meni kaksi kertaa ohitseni aivan vierestä. Nenä maassa kiinni tyttö meni metsässä ja siinä taisi käydä niin että Bela meni Clintanin jälkeä pitkin ,sillä tyttö kierteli juuri siinä kohdassa missä Hanna oli ollut. Sitten näin että Bela lähtee kauemmaksi metsään ,joten kutsuin tytön luokseni. Seuraavalla kerralla täytyy jäljet tehdä eri suuntiin. Mutta ihan tyytyväinen olin koiren työskentelyyn, emmehän ole ihmisjälkeä vielä kertaakaan tehneet.
Maanantaina menin sitten koirien kanssa pitkästä aikaa tuonne rantaan ja niinhän siinä kävi että molemmat meni veteen ,melkein kaulaa myöten. Jos olisin heittänyt heille jotain, niin sinne olisivat molemmat menneet perässä. Luulisi nyt veden olevan sen verran kylmää ettei sinne ihan ehdoin tahdoin viitsisi mennä, mutta kai nämä nyt sitten ovat sellaisia vesikoiria ettei kylmyyskään haittaa. No kipin kapin tulimme sitten kotiin, ettei vurrukat kylmety.
Tänään matkaamme Turkuun, sillä huomenna on koulussa päätösjuhla ja saamme todistukset. Jäämme sitten muutamaksi päiväksi Turkuun, sillä yhden päivän takia en viitsi koirien kanssa Turkuun matkustaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti