29. marraskuuta 2012

Bono ja Ludde in memoriam

Viime viikkoina olen saanut kuulla ikäviä uutisia. Ensiksikin Clintanin velipuoli Ludde oli jäänyt iltahämärissä peuraa jahdatessaan auton alle ja menehtynyt saamiinsa vammoihin. Harvoin sitä koira selviää auton kanssa yhteen törmätessään. Olen kerran tavannut Ludden kun olimme Kekun kanssa Turussa paikallisten vesikoirien kanssa jouluvaelluksella. Ludde oli silloin vielä ihan pentu, eikä Clintanista ollut vielä tietoakaan. No tästä tapahtumasta ei mennyt kuin viikko kun sain puhelinsoiton. Kekun serkun Bonon omistaja soitti että hän oli joutunut lopettamaan Bonon erittäin pahaksi menneen allergian vuoksi. Poika oli rapsutellut itseään vimmatusti 24/7.Bonolle oli kokeiltu barf-ruokintaa ja se olikin auttanut ,mutta sitten pojalla oli todettu virstakiviä ja niiden johdosta oli jouduttu syöttämään nappulaa ja allergia oli tullut tästä syystä hyvin voimakkaana takaisin. Bonon omistaja oli aikansa katsellut koiransa huonoa oloa ja päätynyt sitten tähän raskaaseen päätöksen ja antanut Bonon lennähtää sateenkaarisillalle.
Bono
Ludde
On niin ikävää ja surullista saada tällaisia viestejä tutuista omien koirien sukulaisista. Voimia omistajille. Tiedän niin hyvin miltä tuntuu kun joutuu luopumaan rakkaasta koirastaan.


1 kommentti:

Tuija kirjoitti...

Kyllä se tosiaan on surullista, kun koirista aika jättää syystä tai toisesta. Tiedätkö, niin pahaa tekee vieläkin, kun joskus tulee mieleen Kekun kohtalo :( Enhän edes Kekkua koskaan nähnyt, mutta se ei tarkoita, etteikö osaisi eläytyä tilanteeseen ja tunteeseen.

Ja kun tuo Ludden poismeno oli fb:ssa, niin kyllä silloinkin tuntui taas pahalta. En minä Luddeakaan koskaan nähnyt.

Liinuhan on ihan mahdoton riistaviettinsä kanssa ja eipä se kovin paljon ole vapaana saanut ollakaan. Sen lisäksi, että vietit vie sitä, se on hirmuisen energinen ja sähäkkä. Siinä on välillä pitelemistä.

Mutta nämä ovat tietysti asioita, joilta ei voi välttyä, kun koiran ottaa. Ennemmin tai myöhemmin tulee tilanne, jossa koirasta aika jättää. Eikä siinä auta yhtään se, että "no sehän on vaan koira". Koira minulle on paljon enemmän kuin vain koira.