Eilen olimme Clintanin kanssa metsälenkillä ja läksin menemään reittiä, jossa mielestäni oli polku, se oli vain peittynyt lumeen. No pojalla ei ollut vaikeuksia lumessa ,mutta minä kapsahdin kuusen juurelle naamalleni kun astuin hankeen ja juuri siinä kohdassa oli joku kuoppa. Onneksi tupsahdin vaan hankeen, eikä käynyt kuinkaan.Olipa aika raskasta siellä metsässä tarpoa ja liukastakin oli kun ei nähnyt lumen takia mihin astui.
Nyt olemme tehneet koirien kanssa sekä aamu-että iltalenkit yhdessä.Clintan ei taida niistä kovinkaan tykätä, kun tyttö aika ajoin hyppi naamalle ,eikä anna isänsä rauhassa nuuskia lumihangessa olevia jälkiä.Tosin Belakin on kova jälkien perään ja välillä peruuttaa hyvän jäljen kohdalla. No harjoitus tekee mestarin ja jatkamme aamuisin ja iltaisin näiden yhteislenkkien harjoittelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti